Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

!!! Roolipelaamme vain Liekkiklaanin jäsenillä 2.1.-2.2.-18 !!!


Kuun kuiskaukset 2019

>> Kun yhdestä tulee kaksitoista.<<

Liekkiklaani on esihistoriallinen klaani, josta polveutuivat kolme metsämme pääklaania, eli Myrskyklaani, Synkkäklaani ja Tuuliklaani. Pääsemme roolipelaamaan entisillä päälliköillä, sekä entisellä klaanilla ja saamme nähdä, mikä ajoi Liekkiklaanin tuhoon ja kissat jakautumaan useisiin klaaniin. Masi jakoi hahmojen tiedot roolipelaajille, jotta jokainen tietää, mitä heidän pitää tehdä hahmollaan ja mihin tulevaisuus vie hahmon kulkua.

Aloitamme Kuun kuiskaukset vuoden 2019 tammikuussa, jonka päätyttyä jatkamme suoraan uudella profetiallamme. Kuun kuiskauksien jälkeen jokainen hahmo kokee kuuden kuukauden aikahypyn, jotta profetia olisi helpompi toteutettavaksi. Osa hahmoista on suoraan klaanien historiasta poimittuja, jotka roolipelaajat saavat itse kuvittaa tarinaamme, mutta heidän tulee noudattaa hahmojen juonta. Tärkeintä on tiedostaa, että pahuutta ei ole, kissat eivät tiedä Tähtiklaanista, koska sitä ei vielä ole ja kaikki, mitä soturikissat pitävät sisällään, tullaan muodostamaan Liekkiklaanin avulla.

Tämä on siis oma tarinamme siitä, kuinka klaanit muodostuivat ja kuinka kaikki heidän luomansa on vaikuttanut nykypäivän klaaneihin, kuten säännöt, soturilaki, Tähtiklaani, vuodenajat, tapahtumasarjat jne.

 

Ohjeet roolipelaamiseen

x Älä kerro mitä joku toinen sanoo, tekee tai ajattelee, autohittaaminen on siis kiellettyä!

x Roolipelaamisen pätkien ei tarvitse olla pitkiä, jopa kolme riviä on riittävä rooli. Roolipelaamista ei arvioida, etkä saa siitä pisteitä hahmoillesi, se on harrastus, joka on nopea tempoista ja mukavaa tekemistä yhdessä muiden kanssa!

x Muistathan rooliessasi mainita kissasi klaanin ja nimen, esim. Pikkuhäntä - Myrskyklaani.

x Älä roolipelaa muiden klaanien hahmoilla/aikakausien hahmoille, vain niillä, jotka kuuluvat alla olevaan klaanilistan klaaneihin!

Klaanit

Liekkiklaani

Synkkäklaani

Myrskyklaani

Tuuliklaani

Varjoklaani ♦

Myrkkyklaani

Yöklaani ♦

Lumouksenklaani ♦

Ruskaklaani

Salamaklaani

Kaikuklaani ♦

 

 

 


 

Merkit:

Klaani on perustettu.

Klaani ei ole vielä perustettu.

Klaani on tuhoutunut.

♦ Klaanissa varattavia hahmoja.

 

 

 


♦ Kun kirjoitatte, tehkää se näin:
puheet ''näiden väliin'' tai - viivan jälkeen.
Kun kissanne ajattelevat *ajatus näiden* tai >>näiden väliin<<. ♦

♦ Muistakaa ottaa oikeinkirjoitus huomioon, mutta muistakaa pitää hauskaa ja hyvä ilmapiiri yllä!
Huomaathan siis:
Sydän > Sydämen. (Sydämeen mahtuu vain yksi ämmä) ♦

Ruumis - sanaa käytetään vain kuvaillessa kuolleista, älä siis puhu elävästä kissasta sanalla 'hänen ruumiinsa oli harmaa'.

♦ Jos sinulle tulee toiselle roolijalle jotakin kysyttävää laittakaa asianne //näiden väliin//, mutta jos tahdotte sopia jotakin nopeasti, avatkaa sivusta chatti tai käyttäkää postilaatikoita! ♦


Missä mennään?

x Liekkitähdelle päällikköseremonia • Käpyhammas & Liekkitähti x

x Lauman nimeäminen • Liekkitähti x

x Soturilain teko • Liekkitähti & Pohjoisenkuiskaus x

x Vuodenaikojen nimeäminen • Viherlehti & Käpyhammas x

 

Muuta puuhaa?

x Tutustu paremmin sinulle annettuihin 'parhaisiin ystäviisi'. x

x Kouluta oppilastasi tai hahmoasi x

x Seikkaile vapaasti, kissat eivät tiedä vaaroista! x

x Tee asemasi vaativia tehtäviä x

 

Asemat:

x Päällikkö - Keskity muiden hyvinvoinnin edistämiseen ja päätösten tekoon x

x Varapäällikkö - Tarkista eri asemien tilanteita, auta tarvittaessa heitä, luo mestari/oppilas partioita x

x Parantajat - Etsikää yhdessä yrttejä, joita voitte tutkia ja selvittää mihin niitä voi käyttää x

x Tarkkailijat - Vahditte metsää puista (Myrskyklaanin metsää), sekä hajustetta rajaa metsän reunalla.

x Tunneleiden kaivajat - Kaivakaa kaneja esiin kaninkoloista, luokaa pesiä kaivamalla pennuille ja kuningattarille, tehkää salakäytäviä ja tukkikaa kettujenpesiä x

x Metsästäjät - Oppilaiden kouluttaminen tehtäväänne metsästäjänä on aina tärkein, käykää pareittain aamulla, päivällä ja illalla metsästämässä klaanille x

x Soturit - Oppilaiden kouluttaminen tehtäväänne soturina on aina tärkein, mutta muulloin vartioikaa leirinne muita reunamia, merkitkää rajojanne, tunneleiden kaivajien löytäessä kettujenpesiä auttakaa näitä, sekä auttakaa myös tarvittaessa metsästäjiä x

x Oppilaat - Ainoa tehtävänne on toimia mestarinne avustajana ja oppilaana, opetelkaa tulevan asemanne tuomia haasteita, välttäkää leiristä lähtöä, viettäkää yhteistä aikaa ja päällikön luvalla voitte metsästää klaanille yhdessä x

x Kuningattaret - Hoitavat pentujaan, saavat auttaa tunneleiden kaivajia pesien teossa ja parantajia yrttien lajittelussa, sekä auttavat vanhimpia, eivät kouluttaudu mihinkään muuhun arvoon vaan omien pentujen jälkeen toimivat kasvattiemona x

x Pennut - Leikkivät keskenään, nauttivat olostaan ja pohtivat tulevaa arvoaan, alkaen harjoitella leikkimielisesti tulevaan arvoonsa (soturi, kaivaja, metsästäjä, tarkkailija, kuningatar.) x

x Klaaninvanhimmat - Kertokaa tarinoita, nauttikaa olostanne, sillä kuningattaret ja parantajat auttavat teitä, saatte auttaa parantajia yrttien etsinnän kanssa tai käydä kävelyillä soturipartioiden rajan tarkistuksen kanssa. x

 

 

 

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >> 

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on yksi plus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
                        Yksityinen  

Nimi: Pelkotuoksu

18.01.2019 21:13
//Sarahalla//

Viherlehti - Liekkiklaani

"Hei Käpyhammas!" huudahdin kosketettuamme toistemme neniä. En ollut pitkään aikaan päässyt puheille ystäväni kanssa ja nyt olisi taas mukavaa vaihtaa kuulumisia.
"Miten päiväsi on tänään mennyt?" kysäisin ja kiedoin nopeasti häntäni jalkojeni eteen istuutuessani.
"Minä kävin irroittelemassa keppejä ja laitoin niitä leirin seiniin vahvistukseksi", ilmoitin iloisena ystävälleni ja odotin, että hänkin saisi sanoa jotain.

Nimi: Sarahalla

18.01.2019 16:37
//Pelkotuoksu//

Käpyhammas - Liekkiklaani

Kiedoin ruskean häntäni siististi tassujeni ympärille, ja leukani venyivät suureen haukotukseen. Ruskeat silmäni kääntyivät katsomaan ystävääni Viherlehteä, joka jolkotteli minua kohti. Heilautin iloisesti häntääni ja nousin tassuilleni. Kumarruin koskettamaan neniä hänen kanssaan (?). "Hei." Maukaisin ystävällisesti ja räpyttelin muutaman kerran silmiäni. Emme olleet keskustelleet hetkeen, joten olisi mukava hieman vaihtaa kuulumisia auringon lämmittäessä. Vihdoin aurinko oli taas tullut takaisin, eikä ole enää kylmä. Valkoinen aine oli inhottavaa tassujen alla, eikä voisi paljoa ulkoillakaan.

Nimi: Masi

14.01.2019 16:57
//Diamella//

Sielunvarjo - Liekkiklaani

Punamusta kolli nuolaisi rintaansa, kuunnellessaan kumppaniaan, joka tuttuun tapaansa avasi suunsa ennen kuin ajatteli täysin sanojaan. Sielunvarjo kuitenkin oli tänään paremmalla tuulella ja päätti olla ottamatta kantaa naaraan sanoihin, puhumattakaan, että koko klaanin edessä alkaisi solvata kumppaniaan tai läimäisisi tätä kuonolle kynsillään. Naaras kuitenkin korjasi ryhtinsä ja sanansa jokaisella kerralla, joten kolli päätti antaa asioiden olla ja edetä omalla painollaan, puuttumatta siihen itse.
''Mikäli soturin tehtävät eivät ajaisi minua juoksentelemaan ympäriinsä tehtävieni perässä, ajatuksessasi voisi olla hyväkin suunnitelma vapaapäivälleni, jos sellaisen vapaan voisin valita'', kolli kohautti lapojaan, vilkaisten kauempana olevaan Hopeatassuun, jonka kanssa hänen pitäisi aloittaa kouluttukset.
''Pitänee siis jatkossa olla syömättä'', Sielunvarjo heilautti toista korvaansa kumppanilleen, tyyne ilme naamallaan. Sielunvarjo oli ehkä yksi lauman suurimmista kissoista, mutta suurin syy sille löytyi hänen rodustaan mainecoonina. Eihän kollilla tapana ollut näyttää vaikuttiko muiden sanat häneen vai ei, mutta hänen malttinsa ei koskaan ollut rauhallisen juttelun puolella, joten hänen tapoihinsa kuului kuitata kaikki tylsällä töksäytyksellä.
''Taitanee minun täytyä toivottaa sinulle leppoisaa päivää. Pennut leikkivät nyt keskenään, joten voit ihmeessä ottaa pienet nokoset, minun pitäisi jälleen lähteä harjoittelemaan Hopeatassun kanssa. Lauman olemattomien rajojen tarkistelu, näyttäminen ja muiden tehtäviin tutustuminen voisi olla tämän päivän aiheena'', kolli hymähti itsekseen ajatellen ajatuksiaan ääneen kumppanilleen.

Nimi: heli-fairy

11.01.2019 18:31
MINTTUPYY väräytti korvaansa läheltä kantautuvaan huokaukseen ja väräytti viiksiään kääntäessään päätään ystävänsä suuntaan. Muraturkki ei paljoa voinut tehdä kuin makoilla pedillään ja silloin tällöin yhdessä hänen ja ehkä Hopeajuovan kanssa päästä ulos. Vanha naaras heilautti häntäänsä ja naurahti hiljaisesti.
”Mitä mielessä Muraturkki? Taas yksi tylsä päivä, eikö?” Minttupyy murahti ja käänsi päänsä kohti ystäväänsä oikealla puolellaan. Pesässä ei ollut kuin kaksi petiä, kahdelle klaanivanhimmalle, jotka oman palveluksensa klaanilleen jo olivat tehneet. Enää olisi aikaa vain nauttia elämästä, tai no ainakin ruoasta sekä hajuista, myös liittyä keskusteluihin, kun paljoa muuta voinut tehdä. Varsinkaan sokeana. Muraturkki sentään voisi jotain nautintoa saada elämästään, kun näki ja pystyi kulkemaan mutkitta edes omassa leirissään. Minttupyy taas yritti harjoitella muiden aistiensa käyttöä, mutta vanhuus ei siihen tuonut paljon orren kortta pidempää. Hopeajuova toisen vanhimman rinnalla kurottautui keskusteluun ja nosti innoissaan kulmiaan samalla väräyttäen viiksiään.
”Haluisitteko ehkä käydä leirin ulkopuolella? Sieltä ei kuulemma ole löydetty kauheasti, sitten sen kuhisevan haisevan suuren polun tuolla kauempana. Mutta voisimme käydä ulkoilemassa ja katselemassa maisemia, siis kertomassa mahtavasta luonnosta”, soturitar naukaisi innoissaan ja loi myötätuntoisen katseen Minttupyyhyn, joka naurahti ja väräytti korviaan.
”Minulla ole enää mitään nähtävää tässä elämässä. Sen paremmin voisin kuunnella juttuja, mutta myös haluaisin kuulla tarinoita, kuin itse kertoa niistä”, ajatus toi naaraan mielen Arpipennun, jonka toivoi liittyvän mukaan pienelle retkelle, mutta se olisi tämän emosta vain kiinni. Hän ei halunnut olla pienestä urheasta pennusta vastuussa, koskei tätä edes voinut nähdä.

Nimi: Mymmeli

08.01.2019 15:34
Kirsikankukka – Liekkiklaani

Hiirenpapanat!
Otteeni puunoksasta melkein lipsahti. Tarrauduin siihen nopeasti kynsilläni. Lähdin nousemaan vielä ylemmäs nähdäkseni ympäristön paremmin. Jäin kyyhöttämään tukevalle oksalle häntä käärittynä käpälien ympärille. Vilkaisin hetkeksi taivaalle. Toivottavasti ei alkaisi pyryttää. Oksalta yläpuoleltani tippui hiljalleen sulamavettä viereeni. Värähdin sen osuessa valkeaan turkkiini. Siirryin lähemmäs runkoa. Missähän Hohtokorva oli? Seura olisi saattanut kelvata, vaikka kyllä minä yksinkin pärjäisin. Huokaisin, kun hännälleni tippui lumipaakku ja loikkasin sulavasti vähän ylemmälle oksalle.


Hopeatassu – Liekkiklaani

Haukottelin makeasti. Nousin pediltäni ja suin turkkini pikaisesti, jopa huolimattomasti. Raidallinen turkkini jäi niskasta vähän pörröön työntyessäni oppilaiden pesästä ulos. Mietiskelin itsekseni, missä Sielunvarjo oli. Soin neljän puun alla olevalle aukiolle pitkän katseen; kaikki oli normaalia. Katseeni kiinnittyi aavistuksen pidemmäksi aikaa Sielunvarjoon – siellä hän olikin –, joka näytti juttelevan Yölinnun kanssa, ja Arpitassuun, jonka luota Tappajapentu näytti säntäävän pois. Väräytin korvaani huvittuneesti, mutta päätin jättää veljekset rauhaan. Astelin lähemmäs yhtä neljästä puusta ja teroitin hetken kynsiäni siihen, päätettyäni antaa Sielunvarjon keskustella rauhassa kumppaninsa kanssa. Venytin selkääni ja istahdin maahan sukimaan turkkini loppuun.

//Roolin nyt sitten vähän kipeänä, joten mahdolliset virheet saattaa johtua siitä :'D

Nimi: Pelkotuoksu

07.01.2019 20:28
//Diamella//Masi//Cecci//

Tappajapentu - Liekkiklaani

Katsahdin Arpipentua ja sitten vielä isääni Sielunvarjoa. Antaisikohan edes Yölintu meidän mennä leikkimään? En osannut tulkita vanhempieni ajatuksia tai eleitä, mutta oletin, ettei se heitä haittaisi. Ainakaan he eivät reagoineet mitenkään, kun käänsin selkäni ja lähdin kohti aukiota.
"Tule Arpipentu! Mennään!" huudahdin ja juoksin aukiolle täyttä vauhtia.
"Leikitään sitä piilosta, niinkuin ehdotit", katsahdin Arpipentua uudelleen ,"laske sinä ensimmäisenä!" lähdin juosten kohti sotureiden pesää, jonne aikoisin piiloutua.
En uskonut, että Arpipentu löytäisi minua ihan heti. Uskaltaisikohan hän edes tulla sotureiden pesään?
*Pääsisinköhän livahtamaan sotureiden huomaamatta pesään?* pohdiskelin ja lähdin hiljaisesti juoksemaan kohti pesää.
Katsoin taakseni, ettei kukaan näkisi ja salamannopeasti pujahdin sisään sotureiden pesään. Se näytti todella isolta, ja siellä oli niin paljon vuoteita.
*Enhän minä edes jaksaisi laskea noita!* ajattelin mielessäni ja tajusin, että minun pitäisi mennä piiloon.
Menin lähimmän sammalvuoteen luo ja pujahdin sammaleiden alle, eihän minua varmastikaan sieltä helposti löydettäisi.

Karhuntassu - Liekkiklaani

Istuskelin rauhassa oppilaiden pesän edustalla. Kaikki näytti aivan normaalilta, niinkuin yleensäkin. Soturit toivat riistaa leiriin, parantajat etsivät yrttejä, oppilaat kouluttautuivat sotureiksi ja auttoivat päivittäisissä hommissa, klaaninvanhimmat lepäilivät auringossa, pennut leikkivät. Kaikki oli aivan normaalisti, niinkuin joka ikinen päivä. Aloin sukimaan sojottavaa turkkiani ja valmistautumaan siihen, että mestarini tulisi pian ja pyytäisi minua auttamaan. Sain itseni suittua ja sitten huomasin siskoni Kotkantassun, joka oli aukiolla, kuin etsien jotain tiettyä kissaa. Nousin ylös ja lähdin juoksemaan Kotkantassun luo.
"Hei Kotkantassu! Miten menee", katsoin siskoani iloisena "mitä etsit?" katselin siskoni katseeni suuntaan.
Kotkantassu vaikutti keskittyvänsä jonkun kissan etsimiseen, ja en tiedä reagoiko hän minuun. Katselin hetken ympärilleni, kunnes huomasin Sakaaliselän, mestarini. Lähdin kohti Sakaaliselkää.
"Hei Sakaaliselkä! Voisinko auttaa jossakin? Saalistuksessa, rajojen merkitsemisessä? Voimmeko harjoitella tänään taisteluliikkeitä?" kyselin innoissani ruskeaoranssia naarasta.

Nimi: Diamella

07.01.2019 18:50
/Masi/Heli/Pelko/

ARPITASSU katsahti hieman mietteliäänä Tappajapennun suuntaan. Hän maisteli mielessään tarttuisiko sisaruksensa leikkiehdotukseen, antaen pienesti huomiota samalla isälleen, korvaa kääntämällä. Kolli olisi halunnut tehdä jotain mikä edistäisi hänen älyllistä osaamisalaansa, mutta voi hippaleikeissä soveltaakin, hän tuumi itsekseen. Aina niin kovin rauhallinen Arpitassu ei tälläkään kertaa antanut luonteensa poiketa, vaan hän nousi ja nyökkäsi ystävällisesti Tappajapennun suuntaan.
"Tottakai voimme leikkiä, mitä haluaisit. Olin ajatellut ehkä piilosilla oloa, se voisi olla samalla kehittävää taitojemme kannalta", hän naukaisi lapsenomaisesti. YÖLINTU hymyili poikiensa suuntaan, katsahtaen sitten Sielunvarjoon.
"En tiennytkään synnyttäneeni soturin pennun turkissa", naaras naukaisi viiksiään väräyttäen, osoittaen sanansa Sielunvarjon suuntaan. Arpipentu väräytti leikkimielisesti viiksiään emonsa kommentille katsahtaen heidän ohitsensa klaanivanhimman Minttupyyn suuntaan. Häntä Arpitassu voisi seuraavaksi käydä jututtamassa, sillä kollin mielestä oli myös tärkeä pitää hyvät suhteet klaanivanhmpiin. Mitä vanhempien oppiin oli katsominen.

YÖLINTU sipaisi lempeästi kumppaninsa tassua hännällään.
"Ensikerralla kultaseni voimme vaihtaa paikkoja perään katsomisen suhteen. Minulle maistuisi hyvinkin enemmän kuin parin tunnin unet", hän naukaisi äänessään sarkastisuutta. Yölintu oli kuitenkin pohjimmiltaan aina niin anteeksipyyteleväinen, joten ei tämäkään kerta jäisi poikkeuksellisesti.
"En tarkoittanut sitä niin, kyllä he ovat suloisia, se on vain se emon vaisto mikä ajaa unettomuuteen. Nukkuisin hieman paremmin jos olisit kanssani, vaikkakin tiedän kuningattarien pesän kuuluvan vain sinne kuuluville naaraille. Vaikka voisi tuo mahasi mennä tiineydestä, olet tainnut muutaman ylimääräisen vesimyyrän kätkeä tuonne turkin alle", Yölintu leikkisästi puski kumppaniaan. Hän tiesi ettei Sielunvarjo koskaan suuttuisi hänen leikkimieliselle kiusoittelulleen.
"Tiedät että olet juuri hyvä noin", hän kuiskasi kumppaninsa korvaan. Ei Yölintu osannut olla sarkastinen ilman lempeää loppukevennystä, kyynisyys ei ollut hänen alaansa.

Nimi: Cecci

07.01.2019 18:27
Kotkantassu - Liekkiklaani

Herään hiljaisessa pesässä. Osa muista oppilaista nukkuu vielä, mutta osa pedeistä on tyhjiä. Tassutan ulos pesästä, raikkaaseen ilmaan ja virkistävä tuuli puhaltaa ylitseni. Leirissä on vielä melko hiljaista, mutta osa kissoista on kuitenkin jo touhuamassa omia puuhiaan. Yritän etsiä mestariani Karhunkynttä, mutta en näe kollia missään.

Nimi: Masi

06.01.2019 13:26
//Diamella//

Sielunvarjo - Liekkiklaani

Kolli katseli pentujaan, mielessään huvittuneisuutta näistä, mutta ulospäin hänen kasvoillaan lepäsi vieläkin tyyni rauhallisuus, joka harvoin muuttui miksikään muuksi kuin raivoksi. Kolli päätti antaa pentujensa viettää aikaa keskenään, kerta Tappajapentu niin halusi, tyytyväisenä Sielunvarjo nyökkäsi pojalleen, kun tämä kertoi napanneensa linnun. Sielunvarjo jätti omaan tulkintaansa, ettei uskoisi tätä ennen kuin lintu olisi hänen nenänsä edessä, mutta se, että toiselta löytyi taitoa ja halua väittää olevansa Arpipentua parempi, riitti Sielunvarjolle.
''Yölintu, kaunis kumppanini. Kuinka sinä tänään voit?'', Sielunvarjo kääntyi naaraan puoleen, väläyttäen silmissään lempeän tuikkeen tälle, vaikka kasvojen tyyni muotti ei vaihtunut vieläkään. ''Vaikutat väsyneeltä, oliko yö kahden riiviön kanssa raskas?'', Sielunvarjo hymähti, mikä oli hänen tapansa naurahtaa.
Kollin pitäisi muistaa vielä tänään kouluttaa oppilastaan Hopeatassua, sekä tehdä mahdollinen rajoilla käyminen oppilaan kanssa läpi, jotta Hopeatassulle ympäristö tulisi tutummaksi. Sielunvarjo kuitenkin piti soturin tehtävistä, olivathan ne pitkälti kamppailua, riitelyä ja tappelua, valmiina puolustamaan. Mutta siinä oli sekin hyvä puoli, että pääsi kiertelemään vapaasti muidenkin tehtävien luona ja vaihtaa, jos siis halusi, kuulumisia muiden kanssa.

Nimi: Pelkotuoksu

05.01.2019 21:19
Muraturkki - Liekkiklaani

Katselin ajatuksissani klaaninvanhimpien pesän risuista tehtyä seinää, joka näytti mielestäni hieman huteralta. Liekkitähti saisi mielestäni alkaa sotureidensa kera kunnostamaan pesien seiniä. Kylmät tuulet puhaltivat vielä tähän vuodenaikaan, ja mielestäni pesässä oli hieman inhottavaa nukkua, kun koko ajan kylmä tuuli ujelti korvissa ja häiritsi. Käänsin katseeni ystäväni Minttupyyn sokeisiin silmiin ja huokaisin hiljaisesti. Minttupyy oli minulle niin tärkeä. En siis ajatellut, että hän olisi kuolemassa, vaan ihan hyvällä tavalla. Hän oli auttanut minua paljon vaikeina hetkinä. Muistelin vieläkin päivittäin sitä, kuinka jalkani rampautui... Se oli kamalin hetki elämässäni... Ja silloinkin Minttupyy oli tukemassa ja auttamassa minua. Nojauduin varovasti kohti Minttupyytä ja painoin pääni hänen vuoteelleensa.

Nimi: heli-fairy

02.01.2019 22:50
MINTTUPYY istui rauhallisesti nauttien viileästä ilmasta ystävänsä Hopeajuovan vierellä. Naaras oli tuonut vanhalle ystävälleen taas seuraa eikä klaanivanhin voinut olla kiitollisempi tämän ystävättären seurasta. Sokea naaras kallisti päätään äänien suuntaan, kun kuuli ensin rauhallisten askelten kaartuvan jostain kauempaa kohti paikkaa, jossa Liekkitähti puhui, sitten tummempien paksujen askelten kaartavan pentutarhaan. Toiseksi ääneksi hän tunnisti Sieluvarjon, kärttyisän vihamielisen kollin, josta pahuus vain työntyi muiden tuoksujen läpi kaikkien tassuihin. Toinen ääni mahtoi olla Pohjoisenkuiskaus. Todella sievä ja hyväsydäminen, Liekkitähden rakkain kissa. Onneksi hän oli päässyt tämän klaanin luo, missä voisi olla kaikkien kanssa tekemisissä. Missähän Arpitassu mahtoi olla? Hän haluaisi kysellä kollin kuulumisia.
”Miten olet jaksanut? Olethan saanut syödäksesi jo aamulla?” Hopeajuova naukaisi rauhallisesti ystävälleen ja tasoitti tuon poskien karvoja nopealla nuolaisulla. Minttupyy kavahti hieman kauemmas sitten nyökäyttäen ystävälleen päätään nousten ajatuksistaan.
”Kyllä kyllä, eihän tässä mitään hätää. Hyvin olen saanut syödäkseni. Entä oletteko löytäneet mitään uutta reviiriltä?” vanhus kyseli takaisin kääntäen päätään ystävättärensä äänen suuntaan. Tuuli väreili leirissä huomattavasti, muttei hän osannut tulkita, olisiko taivaalla pilven haituvia vai ei. Hopeajuova heilautti häntäänsä tassujensa päällä, mikä loi vanhemman naaraan tassuille pienen ilmavirran.
”Ei oikeastaan. Nummet on tutkittu eikä lampaat ole vielä palanneet. Myös kaukaisemmat nummet täyttynevät pian hevosista, kun lämpimämpi ilma saapuu”, naaras naukaisi räpäyttäen sinisiä silmiään. Minttupyy vain nyökäytteli päätään pienen pieni hymy huulillaan. Hänellä oli pieni tunne tassuissaan, että jotain tulisi hyvinkin pian tapahtumaan. Naaras nosti katsettaan kohti taivasta, miettien, mitä kaikkea tässä tulisi pian tapahtumaan. Hän oli kiitollinen Muraturkille sekä Hopeajuovalle, jotka olivat häntä pitkään auttaneet ja tukenee. Yhdessä he olivat päässet läpi kaikesta, ja tulisivat vielä pitkälle pääsemään.

Nimi: Pelkotuoksu

02.01.2019 20:06
Tappajapentu - Liekkiklaani

Katselin Sielunvarjoa innoissani. Hän näytti vahvalta, ja todella komealta. Hänen kanssaan olisi varmasti hauska leikkiä, vielä jonakin päivänä! Ja Sielunvarjo varmasti suostuisi opettamaan myös minulle taisteluliikkeitä! Todella hienoja ja vaikeita, joita vain parhaat soturit osasivat...Vain parhaat. Pian hänestä vuosi tulla koko klaanin paras soturi! Kaikkein paras! Jopa parempi kuin Sielunvarjo tai Liekkitähti! Ajatukseni pysähtyivät ja kiinnitin huomioni veljeeni.
"Arpipentu!"
Katselin veljeäni ilkikurisena.
"Saalistin eilen suuren linnun! Se oli todella iso! Edes Liekkitähti ei olisi saanut sitä kiinni! Niin valtava se oli!" naukaisin.
"Et olisi saanut sitä, Arpipentu! Se olisi sinulle liian iso!" kiusoittelin ja jatkoin, kunnes ajattelin, että miten typerältä vaikutin emoni ja isäni silmissä.
"Hups... Hehhheh... Mennäänkö leikkimään Arpipentu?" nousin ylös sammalvuoteelta ja valmistauduin lähtemään ulos.

Nimi: Pelkotuoksu

02.01.2019 19:55
Viherlehti - Liekkiklaani

Nappasin uuden risun suuhuni. Maassa olevia risuja oli vielä kamalasti. Miten hän ehtisi kerätä kaikki yksin? Lähdin kantamaan risua kohti leirin seinämää, johon niitä voisi hyvin asetella tuulen suojaksi. Asettelin uuden risun varovasti paikalleen seinämään, ettei se vahingossakaan sortuisi. Sain asetettua risun hyvälle kohdalle, ja lähdin tallustamaan kohti risuista paikkaa, haluaisin saada risut pois, sillä niiden takana oli paljon vihertäviä lehtiä, jota saattaisi pystyä käyttämään parantamisessa. Jatkoin ahkerasti, ja lopulta aloin väsyä.
*Menen nyt leiriin nappaamaan jotain syötävää ja menen hetkeksi lepäilemään* ajattelin ja asettelin tuomani risun seinään. Sitten astelin varovaisesti leiriin ja heti katsottuani huomasin Käpyhampaan. Lähdin kiirehtimään ruskean naaraan luokse.

Nimi: Masi

02.01.2019 18:31
//Huomasin unisena tehneeni virheen Gaian roolauksessa. Siellä pitäisi lukea ''Käpy'' ei ''Käpyhammas'' ja ''Viher'', eikä ''Viherlehti''. Kattokaas, kun ennen tänne asettumista ne oli yksiosaisia nimiä ^^' AINIIN ja kun mietitte mitä vuodenaikaa pelataan, niin mennään kevättä, eli siitä on vuosi, kun Gaia jätti kissat omilleen. Nyt talvi on takana ja ihmisten ajassa olisimme maaliskuussa! //


Sielunvarjo - Liekkiklaani

Punertavan ja mustan sävyn omaava soturi venytteli leveän haukotuksen kanssa kallion päällä. Kollin aavemaiset silmät antoivat katseensa kulkeutua kissoista toisiin, kunnes hän hahmotti Yölinnun askeltamassa aukiolla, jolle kolli heilautti lempeästi häntäänsä tervehdykseksi. Sielunvarjo päättikin lähteä tervehtimään omia pentujaan ennen kuin aloittaisi Hopeatassun kouluttamisen. Hän ei uskonut, että tänään tapahtuisi yhtään sen pahempaa kuin koskaan ennenkään, joten soturin omat tehtävät saisivat odottaa. Yölinnulle Sielunvarjo ei ollut antanut osaa eikä arpaa pentujen nimeämisessä, sillä hän oli vaatinut poikiensa nimiksi Tappajan ja Arven. Sielunvarjo ei kylläkään pitänyt siitä, että Liekkitähti ja Pohjoisenkuiskaus olivat halunneet parantajien kanssa kissoille loppupäätteet, jotka kuvailisivat heitä. Koska pennuista ei osattu kertoa, millaisia he voisivat olla kuiden jälkeen, he olivat pentu aikansa vain pentuja.
Sielunvarjo tuhahti itsekseen. Arpipentu ja Tappajapentu. Kuinka typeriltä kuulostivatkaan. Kolli itsekseen murahtaen asteli Pohjoisenkuiskauksen ohitse, joka oli menossa keskustelemaan lauman johtajan kanssa, Liekkitähden kanssa. Ja mikä pääte se tähtikin oli? Mistä Liekkitähti oli sen loppupäätteen keksinyt? Korkeampaa asemaa ei voi olla, eikä korkeammalle voi päästä kuin tähtiin, tai jotakin sellaista Sielunvarjo oli muistelevinaan kollin sanoneen. Onneksi Sielunvarjo oli sentään itse saanut valita oman päätteensä, hyvänen aika minkä Sieluntöpöhännän tai Sielunpöllön nimen Liekkitähti olisi hänelle antanutkaan!
''Huomenta'', Sielunvarjo hymähti kahdelle pennulleen ja kumppanilleen Yölinnulle, koskettaen lempeästi nenällään Yölinnun lapaa. Tänään tuntui olevan hyvä päivä Sielunvarjollakin, ainakin tänään. ''Mitäpä nuorilla kolleilla on mielessä näin auringon säteiden tervehtiessä turkkejanne?'', Sielunvarjon kasvoilla oli tyytyväinen hymy, kun hän katseli kahta poikaansa. Hän tunsi valtavaa ylpeyttä näistä, vaikkakin Tappajapentu tuntui päivä päivältä vain enemmän muistuttavan Sielunvarjoa itseään.

Nimi: Sarahalla

02.01.2019 18:09
Käpyhammas-Liekkiklaani

Erottelin kynsilläni metsästä löytämiäni erilaisia yrttejä ja kasveja. Olin myös löytänyt ison tertun punaisia marjoja. Kieltämättä, niissä oli hivenen erikoinen haju, joten jätin ne sille sijoilleen ainakin hetkeksi. Lämpimästä ilmasta huolimatta tuuli puhalsi ruskeaan turkkiini ja sai minut kavahtamaan. Vilkaisin taivaalle, mutta palautin katseeni nopeasti kasveihin edessäni. *Mihinköhän taas jäinkään?* Ajattelin, mutta lopulta katseeni kiinnittyi Pohjoisenkuiskaukseen, ja heilautin tälle häntääni ystävällisesti. Tassuttelin ulos pesästäni, ja katseeni kiinnittyi jälleen taivaaseen. Olin huomannut miten ilma oli tietynlainen, tiettyyn aikaan ja se kiersi. Joka vuosi uudelleen ja uudelleen. Miksikö niitä edes pitäisi kutsua? Sitä ei kukaan vielä tiennyt. Ravistelin päätäni päästäkseni ajatuksista, ja lähdin hakemaan ystävääni Viherlehteä katseellani.

Nimi: heli-fairy

02.01.2019 12:28
POHJOISENKUISKAUS venytteli jalkojaan makean ruokalevon jälkeen. Aurinko loi lämpimiä säteitä läpi neljän suuren tammen lehdistön antaen kissoille suojaa ja lämpöä. Naaras laskeutui sulavasti alas tammen alhaisilta oksilta liukuen alas maahan ja katsellen ympärilleen etsiessään rakasta ystäväänsä, Liekkitähteä. Hän heilautti arpista korvaansa maistellessaan ilmaa ja hymyillen ympärillä hääriville kissoille. Hän huomaa sisarusten Saukkotassun ja Haavetassun leikkivän kaksin leirin reunamilla. Nuorten leikki ja hyvämielisyys saa naaraan väräyttämään viiksiään samalla kun astelee kohti Liekkitähden pesää, josta toivottavasti löytää ystävänsä.
”Liekkitähti?” naaras naukaisee väräyttäen korviaan ja maistellessaan ilmaa. Gaian lähtemisestä oli jo aikaa ja hänen sekä Liekkitähden vastuulle oli jätetty muista kissoista huolen pitäminen ja heidän tulevaisuuden turvaaminen. Hän oli jo tovin aikaa miettinyt säännöksistä, jotka turvaisivat klaanilaisten elämää. Mutta ne eivät olleet todellakaan oikeanlaisia, tai valmiita, muille jakamiseksi. Naaras heilautti häntäänsä takanaan silmäillen samalla muiden menoa leirissä. Minttupyy oli saapunut ulos klaanivanhinten pesästä ja näytti juttelevan Hopeajuovan kanssa. Kaksikko olivat hyviä ystäviä, ihan niin kuin Liekkitähti ja Pohjoisenkuiskauskin. Onneksi vanhimpia ei ole jätetty yksin, vaikka toinen heistä onkin sokea ja koppava ja tukeutuu vain hyviin ystäviinsä. Klaani oli kaikille turvallinen ja niin sen tulisi olla aina tähtien loppuun asti.

Nimi: Masi

02.01.2019 05:19
// TÄSTÄ ETEENPÄIN ROOLIPELATAAN VAIN LIEKKIKLAANIN JÄSENILLÄ / LIEKKIKLAANIN KAUTTA SYNTYVIEN KLAANIEN HAHMOILLA! Älkää sekoittako roolipelaamista mihinkään muihin 'nykyajan' klaaneihin, jotta muistaisitte sen, Maailma-osio on suljettu ja kaikki tarvitsemasi tiedot löydät peli-osion ylemmästä osasta! //

Gaia - Lauman johtaja
Tumma naaras antoi askeliensa kuljettaa rauhallisesti usvan keskellä, kuullen jostakin takaansa jo väsyneemmän kissan raskaan haukotuksen. Gaia heilautti rauhallisena häntäänsä, lopulta pysähtyen katselemaan suurta puuta, joka kissalauman edessä kohosi, latvat kohti taivaita. Naaras kissa, joka oltiin nimetty maaemon mukaan, räpäytti nyt omia silmiään, katsahtaen oranssiin kolliin, joka asteli hänen vierelleen.
''Liekki, kuuntelehan minua pieni hetki'', Gaia naukui, sointuvalla äänellään, joka veti Liekin huomion itseensä. Tämän vierelle maisemaa ihastellen saapuivat monet muut kissat, joiden joukossa oli naaras, jota kutsuttiin Pohjoiseksi, jonka Gaia tiesi olevan Liekille todella läheinen. Mutta ennen kuin naaras jatkoi puhettaan, hänen katseensa uppoutui vielä punertavan ja mustan sekoittamaan turkkiin, hänen omaan poikaansa, Sielunvarjoon, jonka kylmä tuijotus oli selvästi peritty Gaialta.
''Tämä maa tulee olemaan meidän. Tämä puu tulee olemaan meidän kotimme. Nämä metsät tarjoavat jokiensa kanssa kaiken ravinnon, mitä meistä jokainen tulee tarvitsemaan. Tiedän, että sinä teet tästä kaikesta jotakin upeaa, jotakin niin kaunista, että sinä et voi sitä enää yksin kantaa'', naaras naukui, jopa lämmin hymy kasvoillaan, kääntyen katsomaan kauempana kevään lämmittämää jokea, joka kimalsi auringon säteiden kutittaen sen aaltoja. ''Täällä meidän on hyvä olla, kunhan ymmärrätte, mikä on teille parhaaksi, mikä on teille voimaksi, mikä antaa teille rakkautta ja mikä kantaa teidät kaikki yhdessä parempaan huomiseen'', Gaia hymyili itsekseen, vilkaisten sitten Pohjoiseen.
''Tämä on minun viimeinen taipaleeni laumassa, Liekki. Jätän sen tulevaisuuden nyt sinun vastuullesi, sinulle ja ystävällesi Pohjoiselle. Tästä päivästä lähtien, tämä on teidän laumanne, jonka kohtalo on teidän käpälissänne. Ja minä tulen aina luottamaan teihin, vaikka en olisikaan näkemässä sitä, mitä te olette saaneet aikaan'', Gaia hymyili, ottaen muutaman askeleen kauemmas Liekistä ja Pohjoisesta. ''Nimetkää itsenne tämän uuden alun mukaan, antakaa nimienne kuvastaa tätä upeutta silmienne edessä ja näyttäkää muille, mikä tekee teistä juuri teidät. Käpyhammas pitäköön sinulle päällikönseremoniasi, kuten parantajan kuuluukin'', Gaia naukui, heilauttaen häntäänsä Käpyhammasta kohti, jonka vierellä seisoi Viherlehti.
''Huolehtikaa toisistanne, huolehtikaa itsestänne, mutta älkää ikinä antako vihan murtaa rakkauttanne maahanne. Maa ei saa hukkua verestä, maan täytyy kukkia. Sillä te ette voi koskaan hallita maata, mutta maa voi hallita teitä'', maaemoksi kutsuttu naaras hymähti, kunnes puski lämpimästi Liekkiä, jonka jälkeen kävi jokaisen kaikessa rauhassa läpi. Ennen kuin enempää sanomatta, lähti rauhallisin mielin askeltamaan pois, metsän varjoihin, joissa vaanisi kaikki se paha ja epävarmuus, josta voisi tulla vielä hyvin isoja ongelmia tottumattomille lauman kotikisuille ja erakoille.
Ja siitä päivästä asti Liekki ja Pohjoinen johtivat laumaansa, muodostaen kaksiosaisia nimiä kissoille, jotta voisivat kuvailla jokaista yksilöä, jotta voisivat kuvailla heidän kotiseutuaan. Jotta he kaikki voisivat olla yhtä, ja kulkea polku, jonka määränpäätä emme tiedä vielä tänäänkään.


//Missä mennään osiosta voit nähdä, onko siellä jotakin sellaista, mitä sinun hahmosi kuuluisi alkuun tehdä! Mikäli ei ole, noudata hahmollesi annettuja piirteitä, juonta tai käytösmallia ja ala roolipelata hänellä vapaasti, esimerkiksi hänen kanssaan samassa arvossa olevien kesken //

Nimi: Pelkotuoksu

30.12.2018 17:06
//Heli-Fairy//
Sadepolku - Lumouksenklaani

Sadepolku makasi klaaninvanhimpien pesässä tylsistyneenä. Hänen sydämensä tykytti. Miksi hänen oli edes pitänyt loukkaantua? Ja joutua klaaninvanhimmaksi niin nuorena? Hänen puutuneita jäseniään särki, ja hän halusi vain vajota maan alle. Kukaan ei pitänyt hänestä, häntä pidettiin suorastaan turhana... Vain ystävät ja hänen oma tyttärensä oli hänen tukenaan.
"Miksi? Miksi?" Sadepolku tuskaili ja yhtäkkiä pesään astui Erimieli.

Nimi: Pelkotuoksu

30.12.2018 17:01
//Masi//
Niittypisara, Lumouksenklaani (edellinen oli: Merivuokko - Salamaklaani)

Niittypisara katseli hiljaisesti Hopea kuuta ja hänen pentujaan Kiuru pentua ja Aavepentua (?).
"He ovat kauniita, ja ihania. Olisi kiva saada myös pentuja", naaras huokaisi ja Hopeakuu nyökkäsi hyväksyvästi.
"Ehkä sinä saatat saadakin", Hopeakuu naukaisi.
Niittypisara katsoi ystäväänsä ihmeissään ja onnellisena.
"K-kiitos...", hän naukaisi katsellessaan pentujen leikkejä.

Nimi: Pelkotuoksu

30.12.2018 16:54
//Mymmeli//

Merivuokko istuskeli hiljaisesti kumppaninsa Ruislammen vieressä. Ruislampi järjesteli parhaillaan yrttejä, ihan yksin.
"Ööh.. Tarvitsisiko apua?" Merivuokko kysyi hölmönä.
"Kyllähän se olisi kivaa. No, voisit ottaa tuon yrttikasan tuosta, ja lajitella hyvät ja käyttökelvolliset lehdet yhteen kasaan ja kuivaneet ja käyttökelvottomat lehdet toiseen kasaan", Ruislampi ohjeisti parantajan hommista kokematonta kumppaniaan.
"Selvä", Merivuokko naukaisi ja alkoi töihin.
"Minä käyn nopeasti hakemassa hiiren, minulla on hirveä nälkä." Ruislampi naukaisi ja lähti tassuttelemaan kohti parantajan pesän suuaukkoa. Merivuokko jatkoi hiljaisesti järjestelyjä, ei huomannut, kuinka astui vahingossa punaisen, pienen marjan päälle...

Nimi: EE

14.12.2018 19:47
//Heli//
Tammenlehti, Salamaklaani

Tammenlehti kuunteli Myrskyhallaa hiljaisena ja päätti sitten jättää veljen yksin ajatuksiensa kanssa. Hän ei kuitenkaan tiennyt miten auttaisi kaikessa, joten miksi hän yrittäisi? Harmaaturkki asteli kauemmas toisesta ja istuutui sitten omissa ajatuksissaan. Perheen asiat olivat joitain, joita naaraan pitäisi oppia ymmärtämään, mutta tällä hetkellä hän olisi vain halunnut juosta maailman ääriin ja hukuttaa huolensa sinne jonnekin. Hän ei ollut toiveikas kenenkään klaanilaisen kanssa.
Tammenlehden ajatukset keskeytettiin ja naaras käänsi päänsä Kuurametsän suuntaan. Kolli hymyili ystävällisesti ja asettui hänen viereensä. Yllättävä lähestyminen sai soturittaren hämmentymään, koska he eivät olleet erityisesti puhuneet toisilleen. Tai no, ehkä Kuurametsä oli yrittänyt, mutta harmaaturkki oli liian tyly vastaamaan toiselle.
”Hei, Kuurametsä”, Tammenlehti maukui kohteliaalla, muttei niinkään lämpimällä äänellä. ”Isäni ajattelee, että minusta ei ole mihinkään, jos en hanki kumppania, ja veljeni on onneton uudessa kodissaan, enkä pysty tekemään sille mitään? Voin aivan mainiosti, kiitos kysymästä.” Naaraan äänessä oli hieman sarkasmia, mutta vain tarkka korva pystyi huomaamaan sen kylmän kuoren suojista. Hän ei halunnut olla tahallaan kylmä ruskeansävyistä kollia kohtaan, mutta se oli tottumus. Tammenlehti arvosti Kuurametsän lähestymistä, koska vain harvat sen tekivät äkäiseksi kutsuttua naarasta kohtaan.
”Entä sinä? Äläkä sano, että päivä on hienosti, kun partiot olivat kiinnostavia ja klaanin kaikki asiat ovat hienosti. Muuten kuulostat pakonomaiselta teeskentelijältä, kuten jotkut nimeltä mainitsemattomat”, Tammenlehti maukui ja katsoi soturia sinisellä katseellaan, lukematon ilme naamallaan. Jotkut tässä klaanissa saattoivat olla tylsiä, mutta toivottavasti tämä kyseinen ei olisi. Hän oli tosiaan ihan tavallisen keskustelun tarpeessa ja toivoi, että Kuurametsä antaisi hänelle mahdollisuuden avautua tunteistaan. Ja ehkä tästä voisi tulla jotain suurempaa kuin pelkkä yksi keskustelu. Ehkä Tammenlehdellä oli toivoa kumppanista tässä klaanissa.

Nimi: heli-fairy

12.12.2018 10:52
HOHDONKAIKU tympeänä kampesi itsensä ylös maasta kaulassaan verinen tahra, jonka suurempi soturi oli vahingossa onnistunut tekemään. Soturitarta harmitti, miten tämä oli joutunut alistuneeksi ja kolli päässyt liian lähelle tapattaakseen hänet. Harmaa naaras ravisti päätään selvittääkseen ajatuksiaan, vain hämmentyäkseen lisää Salamasielun kommentista. Miten kolli huomasi hänen vatsansa muka jo kasvaneen? Tomutuulen jutusta oli vain muutama päivä, eivätkä he nyt pentuja niin aikaisin suunnitelleet, vai niinkö oikeasti? Naaras tuhahti ihmeissään ja katseli, miten Tuskatähti oli joutunut Ruoskatähden alistamaksi ja näin kaatui maahan, otsallaan verta valuva haava. Hän henkäisi peloissaan päällikön kaatumisesta, vain muutaman sekunnin kuluttua huomatakseen, että päällikkö nousi uudestaan maasta, mahdollisesti elämän menetettyään, takaisin taisteluun. Hohdonkaiku huomasi tärisevänsä ja katseli nyt taistelua todella huolissaan. Heitä oli todella paljon vähemmän. Kaksi selvästi vielä oppilaan ikäistä sisarusta taistelivat yhtä jokiklaanilaista vastaan. Vaikka jo monessa varjoklaanilaisessa näkyi taistelun merkkejä, ei tätä millään voitettaisi. Salamasielu oli hurjistunut entisestään Hohdonkaiun tilanteen takia, nyt myös Veriminkin käytöksen seurauksena. Kolli lähti juoksemaan suurta varjoklaanilaista kohden, mutta nuorempi naaras päätti antaa asian olla ja juosta toviksi sivuun, totellen Salamasielun käskyä vetäytyä, edes toviksi. Varjoklaanilaiset olivat lisääntyneet mahdollisesti partioista takaisin, osa suojeli pesiä ja osa kävi yhtä jatkoisesti jokiklaanilaisia vastaan. Soturitarta pelotti, miten tilanteessa oikein kävisi. Monta kuolemaa vaadittaisiin? Harmaa naaras siirsi katseensa taas päällikköihin, jotka tiukkaa kamppailua kävivät selvästi erillään muista. Ehkä oli selkeästi tehty selväksi, että päälliköt jätettäisiin omaan taisteluunsa. Häviö tuntui häämöttävän, mutta toivottavasti Tuskatähti saisi kostonsa, edes jonkinlaisen sellaisen. Salamasielu oli Veriminkin kimpussa, mutta yhtäkkiä soturittarelle tuli todella huono tunne tästä. Kaksikon kamppailu oli aika tasavertaista, mutta ei hän voinut päästää katsettaan irti kaksikosta. Hohdonkaiku halusi rynnätä tuon kanssa taisteluun suurta kollia vastaan, mutta hänen tassunsa tärisivät vieläkin ja päässä huimasi, ei hän nyt niin paljoa verta menettänyt! Nopeasti naaras yritti tasata hengitystään katsellen samalla tuhoista aukio kauhuissaan. Miten tästä kukaan enää selviäisi?

Nimi: Masi

12.12.2018 08:11
Jälleen oon koululla ajoissa, joten kulutan aikaani roolimalla  //

Tuskatähti - Jokiklaani

Jokiklaanin päällikkö oli ehkä tehnyt pahimman virheensä, kun oli päättänyt julistaa viime kokoontumisessa sodan Varjoklaanin päällikköä vastaan. Pahemmaksi hänen olonsa teki tieto siitä, ettei hän johdattanut itseään, vaan hänen päätöksensä veti myös viattomia mukana sotaan. Mutta hänen olisi näytettävä Surukyyneleen, oman tyttärensä puolesta Jokiklaanin vahvuus. Ruoskatähti oli myös monien kuiden aikana vienyt teoillaan tuonpuoleiseen monia ja Tuskatähden mielestä olisi oikein antaa Varjoklaaninkin päällikölle opetus. Se, että toinen toimi täysin, miten itse tahtoi ja halusi, ei ollut oikeutettua viattomien puolesta. Salaa Tuskatähti pelkäsikin, että oli itse ajautumassa samalle tasolle Ruoskatähden kanssa. Kolli ei itse kuitenkaan ollut mikään paras taistelemaan, mutta hän päätti käyttää nopeuttaan hyväksi.
Tuskatähti ehti sivaltaa Ruoskatähteä rintakehälle, hypähtäen samalla sivuun. Ruoskatähti käänsi voitonhimoisen katseensa Jokiklaanin päällikköön, kun oli työntänyt kumppaninsa sivuun, jättäen tämän Hallasäveleen vastuulle.
Nähdessään, kuinka paljon Ruoskatähden onni oli tälle myötä, se sai Tuskatähden surulliseksi. Kilpikonnakuvioinen päällikkö ei olisi koskaan valmis olemaan niin paha, että riistäisi toisilta lähimmäisiä tai rakkaimpia. Siksi varmaan Hallatähti ja Liekkitähti olivatkin hänestä halunneet päällikön. Seuraajan, joka omistaisi hyvän ja puhtaan sydämen, jonka puolesta johtaa klaaniaan hyvin. Uppoutuessaan ajatuksiinsa, Ruoskatähti oli lähtenyt häntä kohti ja heilautti pitkän ruoskamaisen häntänsä Tuskatähden käpälän ympäri, kiskaisen toisen päällikön maahan. Tuskatähti puuskahti, yrittäessään kammeta itsensä nopeasti ylös, mutta Ruoskatähden terävät kynnet iskeytyivät Tuskatähden otsalla, uppoutuen pehmeästä turkista läpi aina kovaan kalloon asti.
Viimeinen asia, jonka Tuskatähti kuuli mielessään, oli ajatus siitä, kuinka Tähtiklaani olisi pettynyt häneen, ja etenkin edeltäjät, jotka olivat uskoneet hänen olevan Myrskytähden kaltainen päällikkö. Sitten hän vajosi pimeyteen, polttavan kivun haihtuessa kasvoilta, ennenkuin valo hänen edessään aukesi.
"Tervetuloa Tähtiklaaniin Tuskatähti", oranssi naaras naukui, koskettaen nenäänsä kollin nenää vasten tervehdykseksi. Tuskatähti nousi maasta jaloilleen katsoen tähtisoturin hahmoa, tunnistaen naaraan Liekkitähdeksi.
"Olenko minä kuollut? '', Tuskatähti kuiskasi epäuskoisena, katsoen tähtisoturin vierellä olevaa hahmoa, joka muistutti häntä itseään.
" Et vielä, Tuskatähti. Menetit elämän", Liekkitähti naukaisi, jonka jälkeen molemmat katsoivat Tuskatähden kuvajaista. "Mutta jos ette peräänny, liian moni kuolee. Tuskatähti, voit vielä perääntyä", naaras naukui, ei anonut kollia muuttamaan mieltään, mutta selvä huoli paistoi kylmän naaraan silmissä.
"Anteeksi. En minä voi. Me vasta aloitimme taistelun, enkä voi perääntyä ilman kostoa", Tuskatähti kuiskasi, perääntyen yhden askeleen, haluten palata takaisin Varjoklaanin aukiolle.
"Kosto luo vain lisää vihaa, se ei taannu koskaan. Sinä tiedät sen. Tuhoat vielä Jokiklaanin", Liekkitähti sähähti vihaisena kollille.
"Minä olen Tuskatähti. Olen kivun lähettiläs ja sen pahin orja. Minun klaaniani ei tuhota, vaikka tämä sota veisi minut", Tuskatähden ääni jyrisi vihaisena Tähtiklaanin aukiolla, saaden Liekkitähden luomistamaan korviaan alas.
"Luotan sinuun, että saat kostosi, vaikka se ei tapahtuisi tänään", entinen päällikkö kuiskasi, Tuskatähden palatessa Varjoklaanin leiriin tuntien lämpimän poltteen otsallaan. Kohottaessaan katseensa, hän näki Ruoskatähden pesevän käpäläänsä myhäillen Tuskatähden verestä puhtaaksi.

Nimi: Masi

11.12.2018 08:16
Tässä odotellessani, että pääsisin luokkaan, kun saavuin ajoissa paikalle, päätin alkaa roolia//

Veriminkki - Varjoklaani

Musta kolli punertavin silmin väläytti teräviä hampaitaan, tyytyväinen virne suupielessään, kun hän asettui Hohdonkaiun ylle valmiina tappamaan naaraan. Jossakin hänen mielessään hän saattoi käydä läpi hänen ja Hopeayö keskustelun siitä, miten heidän ajatusmaailmansa erosivat. Siitä, kuinka pahaksi maailma oli kuiden aikana muovannut Veriminkin, entisen Verisen putouksen heimon johtajan. Ja siitä, kuinka Hopeayö voisi muuttaa häntä paremmaksi. Mutta innostuneisuuden ja verenhimon juostessa voimakkaina aaltoina hänen suonissaan, hän ei kyennyt lopettamaan. Se tunne, jonka adrenaliini sai aikaan oli voimakas ja hallitsematon. Hän ei kyennyt enää pysähtymään, kun oli kerran aloittanut.
Hän upotti hampaansa Hohdonkaiun kaulalle, naaraan vinkaistessa ja potkiessa suuremman kollin vatsaa, mutta pienempi soturi ei jaksanut kaataa kollia pois päältään. Toisen kipu ja heikkous vetivät verenhimoista Veriminkkiä puoleensa. Toisen kärsimys oli ainoa asia, joka sai kollin aina puolelleen, aina nauttimaan omasta elämästään enemmän, kun muut saisivat kärsiä hänen tavoin.
Yksi vahvempi puraisu, ja hampaat uppoutuisivat Hohdonkaiun nahasta pinta suoniin, jonka jälkeen lihaksen kautta kaulavaltimoon. Ajatuksesta kolli olisi voinut hihittää. Kerrankin hän sai vastuulleen asioita, se olisi hänen päätettävissään, koska naaras kuolisi ja se tunne antoi hänelle voimaa. Naaras ähkäisi, kun kollin hampaat pureutuivat syvälle, mutta pian naaras sähähti kivusta, kun Veriminkin hampaat repeytyivät irti tästä. Veriminkki kieri tomuisella aukiolla, löytäen tasapainonsa nopeasti häntänsä avulla ja jarrutti vauhtinsa takajaloillaan. Kolli kohotti vihaisen, jopa myrkyllisen äreän katseensa yllätyshyökkääjään, joka oli estänyt hänen tapponsa. Hän piti katseensa Salamasielussa, joka asettui Hohdonkaiun eteen, heilauttaen vihaisena häntäänsä.
'' Sinunlaisesi saastainen peto ei tapa siskoni tytärtä! ", soturi julisti, vastaten Veriminkin haastavaan katseeseen. Musta kolli nuolaisi suupieleestään Hohdonkaiun verta, vilkaisten mietteliäänä maasta haparoiden nousevaa naarasta, jonka kaulan turkki oli tahriintunut verestä, vaikka haava ei tappava ollutkaan.
Veritähden esikoispoika virnisti kuivasti Salamasielulle, ennen kuin purskahti huvittuneeseen nauruun.
"Hohdonkaiku, vetäydy tästä kamppailusta. Välttele sotaa, mutta suojele Tuskatähteä ja itseäsi. Muista, että päälliköllä on enemmän elämiä kuin sinulla, sekä olet arvokkaampi menetys klaanille. Sisälläsihän kasvaa pieniä", Salamasielu katsahti tiukasti sisarentyttäreeseensä, joka olisi halunnut väittää vastaan, mutta lisäys pennuista sai naaraan hämmentyneeksi. Sen tiedon tuominen ilmi sai Veriminkin turhautuneeksi. Hän olisi voinut tappaa useamman, jos Salamasielun kaltainen ääliö ei olisi ängennyt väliin!

Nimi: heli-fairy

09.12.2018 22:21
HOHDONKAIKU juoksi Salamasielun rinnalla, aivan Tuskatähden takana havuiselle Varjoklaanin maalle, kun sitten Tuskatähti päästi viimeisen raivon karjahduksen ennen kuin syöksyä hiljaiseen pimeään leiriin. Se asia minkä Hohdonkaiku ensimmäisenä näki, oli kissoja, pieniä sekä isoja, havuisia pesiä sekä kauhistuneita katseita. Nuoret oppilaat valmistautuivat ottamaan vastaan kipeitä iskuja, ja toiset kauhuissaan juoksivat ensin karkuun, ehkä vain kerätäkseen voimiaan. Harmaa naaras muisti emonsa sanat vielä leirissä, ennen kuin räpäytti iloisen säihkyviä silmiään, vaihtaakseen iloisen pilkkeen taistelun liekiksi. Tähän tehtävään hänet oli valittu, joten tämän tehtävän hän kunnialla suorittaisi. Naaras karjahti tutun kollin viereltä käyden sitten arpinaamaisen suuren kollin kimppuun(Veriminkki), joka vielä hieman hämmentyneenä katseli pientä partiota. Kaksikko kierähti nopeasti maassa, soturittaren samalla tajuten, minkälainen riski tämä oli. Kolli oli häntä melkein kaksi kertaa suurempi, sekä varmasti voimakkaampi kuin hän koskaan olisi. Nuorempi puraisi kollin lapaa, kääntyen sitten ympäri juosten vielä maasta nousevan mustan kollin ympäri ja puraisten tuon häntää. Raivoissaan kolli heilautti käpäläänsä toisen edestä, väräyttäen naaraan viiksiä. Hohdonkaiku henkäisi pelosta kääntäen askeliaan toiseen suuntaan ja juosten hieman kauemmas katseellaan etsien Salamasielua. Jokiklaanilainen näytti taistelevan tasavertaisesti jonkun varjoklaanilaisen kanssa, se helpotti hieman naaraan huolta. Sinisilmä havahtui vasta taas uudestaan taistelun henkeen, kun Veriminkki oli ottanut muutaman röyhkeän askelen lähemmäs nuorempaa. Naaras kiljahti pienesti pelästyen tuon kauheaa varjoa, joka hänen ylleen lankesi ja näin hän horjahti askelen taaksepäin. Kissoja ärisi ja kiljahteli naaraan ympärillä rauhattomaan tahtiin ja häntä pian alkoi pelottaa. Hohdonkaiun katsee hetkeksi eksyi Tuskatähteen, joka raa’asti taisteli toista päällikköä vastaan. Naaras otti juoksuaskelia kauemmas, kääntyen sitten takaisin raapaisten kollin naamaa vain lievästi liukuen sitten tuon sivulle ja vatsan alta raapaisten tämän jalkoja. Kolli murahti pienestä kivusta kääntyen nopeasti naaraan suuntaan ja puraisten tuota nopealla koukkauksella korvasta. Kiljaisu karkasi naaraan kurkusta, kun hän repi itsensä irti tuon otteesta pudistellen sitten verta valuvaa korvanpäätään. Hänen silmissään roihusi kauhistuksen liekki, pelon ja kauhun sekainenkin, yhdistäen myös hieman rohkeutta ja vahvuutta. Hohdonkaiku paljasti hampaansa murahtaen ilkeänkurisesti hymyilevälle kollille, hyökäten suoraan tätä päin. Hän karjahti tuon edessä, väistäen juuri ja juuri tämän suuren käpälän ja koukaten tuon sivulle, raapaisten tämän kyljestä palan karvaa. Veriminkki kääntyi pian ympäri, näykäten naarasta hännästä, mikä sai tuon menettämään tasapainonsa ja kaatumaan maahan. Nuori soturi henkäisi pelokkaasti, kun suurempi kolli olikin pian hänen päällään, pienen naaraan vain yrittäessä potkia tuon vatsaa käpälillään. Tämän arpisten silmien läpi näkyi vain ilkeä hehku, joka lähestyi ja lähestyi, kun kolli oli häntä pian puraisemassa kaulaan.

©2019 Peli | Soturin sydän - suntuubi.com